Philip Hermogenes Calderon on kotoisin monikulttuurisesta perheestä. Hänen äitinsä oli ranskalainen ja isänsä espanjalainen, mutta Calderon kasvoi Englannissa. Sinne hänen isänsä, entinen katolinen pappi, muutti käännyttyään anglikaaniksi. Hänen isänsä ansaitsi elantonsa espanjalaisen kirjallisuuden professorina, ja myös hänen poikansa suunnitteli alun perin akateemista uraa. Philip halusi itse asiassa insinööriksi, ja hän aloitti myös opinnot. Teknisten piirustusten tekemisestä tuli kuitenkin nopeasti hänen intohimonsa, joka innosti häntä lopulta niin paljon, että hän harkitsi uudelleen uratavoitettaan ja kääntyi lopulta taiteen puoleen.
Vuonna 1850, vain 17-vuotiaana, hän aloitti taidekoulutuksensa Lontoossa James Mathews Leigh's Academyn perustajan James Mathews Leigh's Leigh's Academy'n luona, josta syntyi tunnettu "Heatherley School of Fine Art". Jo vuotta myöhemmin hän lähti Pariisiin ja otti oppitunteja Francois Edouard Picot:ssa. Picot oli yksi kuningas Louis-Philippe I:n johtaman heinäkuun monarkian johtavista taiteilijoista ja myös ensiluokkainen opettaja. Hänen ohjauksessaan Calderonin lahjakkuus alkoi todella kukoistaa. Vain 14 kuukauden kuluttua, vuonna 1852, hän esitteli yleisölle ensimmäisen suuren maalauksensa, jonka nimi oli Babylonin vesien äärellä. Teos sai hyvän vastaanoton, mutta läpimurto tapahtui vasta neljä vuotta myöhemmin maalauksen "Broken Vows" myötä. Sen menestys johti hänet takaisin Lontooseen, jossa hän pystyi jatkamaan uraansa. Tämä ei kuitenkaan johtunut pelkästään hänen lahjakkuudestaan vaan myös hyvistä suhteistaan. Sisarensa mentyä naimisiin taidemaalarin ja vaikutusvaltaisen taidemesenaatin TAITEILIJAN1 kanssa hän tuki lankoaan ja mahdollisti tämän teosten esittämisen Kuninkaallisessa taideakatemiassa. Calderon vakiinnutti nopeasti asemansa suosittuna ja haluttuna taiteilijana.
Tyylillisesti Calderon kuuluu preraafaliitteihin, jotka 1800-luvun puolivälissä kehittivät TAITEILIJAT2:n ja TAITEILIJAT3:n johdolla tyylin, johon vaikuttivat vahvasti italialaisen Trecenton ja Quattrocenton taiteilijat sekä saksalaiset natsareenit. Calderonille tyypillisiä ovat värikkäät, yksityiskohtaiset naishahmot virtaavissa kaavuissa. Useimmissa hänen maalauksissaan on raamatullinen viittaus. Shakespearesta hyvin kiinnostuneen lankonsa Marksin vaikutuksesta hän kuitenkin loi myös "Julian parvekkeella". Myöhempinä vuosina hänen tyylinsä sai klassisempia piirteitä, jotka muistuttavat Kuninkaallisen Akatemian ensimmäisen presidentin Edward Poynter:n tyyliä.
Calderon oli suosittu ja kaupallisesti menestynyt taiteilija, joka sortui skandaaliin vasta vähän ennen kuolemaansa. Hänen tunnetuin teoksensa, joka todennäköisesti tästä syystä kuvaa Unkarin pyhää Elisabetia, sai aikalaiskriitikot tulkitsemaan sen katolilaisvastaiseksi ja provokaatioksi. Keskustelu kiistanalaisesta muotokuvasta laantui vasta Calderonin kuoleman jälkeen vuonna 1898.
Philip Hermogenes Calderon on kotoisin monikulttuurisesta perheestä. Hänen äitinsä oli ranskalainen ja isänsä espanjalainen, mutta Calderon kasvoi Englannissa. Sinne hänen isänsä, entinen katolinen pappi, muutti käännyttyään anglikaaniksi. Hänen isänsä ansaitsi elantonsa espanjalaisen kirjallisuuden professorina, ja myös hänen poikansa suunnitteli alun perin akateemista uraa. Philip halusi itse asiassa insinööriksi, ja hän aloitti myös opinnot. Teknisten piirustusten tekemisestä tuli kuitenkin nopeasti hänen intohimonsa, joka innosti häntä lopulta niin paljon, että hän harkitsi uudelleen uratavoitettaan ja kääntyi lopulta taiteen puoleen.
Vuonna 1850, vain 17-vuotiaana, hän aloitti taidekoulutuksensa Lontoossa James Mathews Leigh's Academyn perustajan James Mathews Leigh's Leigh's Academy'n luona, josta syntyi tunnettu "Heatherley School of Fine Art". Jo vuotta myöhemmin hän lähti Pariisiin ja otti oppitunteja Francois Edouard Picot:ssa. Picot oli yksi kuningas Louis-Philippe I:n johtaman heinäkuun monarkian johtavista taiteilijoista ja myös ensiluokkainen opettaja. Hänen ohjauksessaan Calderonin lahjakkuus alkoi todella kukoistaa. Vain 14 kuukauden kuluttua, vuonna 1852, hän esitteli yleisölle ensimmäisen suuren maalauksensa, jonka nimi oli Babylonin vesien äärellä. Teos sai hyvän vastaanoton, mutta läpimurto tapahtui vasta neljä vuotta myöhemmin maalauksen "Broken Vows" myötä. Sen menestys johti hänet takaisin Lontooseen, jossa hän pystyi jatkamaan uraansa. Tämä ei kuitenkaan johtunut pelkästään hänen lahjakkuudestaan vaan myös hyvistä suhteistaan. Sisarensa mentyä naimisiin taidemaalarin ja vaikutusvaltaisen taidemesenaatin TAITEILIJAN1 kanssa hän tuki lankoaan ja mahdollisti tämän teosten esittämisen Kuninkaallisessa taideakatemiassa. Calderon vakiinnutti nopeasti asemansa suosittuna ja haluttuna taiteilijana.
Tyylillisesti Calderon kuuluu preraafaliitteihin, jotka 1800-luvun puolivälissä kehittivät TAITEILIJAT2:n ja TAITEILIJAT3:n johdolla tyylin, johon vaikuttivat vahvasti italialaisen Trecenton ja Quattrocenton taiteilijat sekä saksalaiset natsareenit. Calderonille tyypillisiä ovat värikkäät, yksityiskohtaiset naishahmot virtaavissa kaavuissa. Useimmissa hänen maalauksissaan on raamatullinen viittaus. Shakespearesta hyvin kiinnostuneen lankonsa Marksin vaikutuksesta hän kuitenkin loi myös "Julian parvekkeella". Myöhempinä vuosina hänen tyylinsä sai klassisempia piirteitä, jotka muistuttavat Kuninkaallisen Akatemian ensimmäisen presidentin Edward Poynter:n tyyliä.
Calderon oli suosittu ja kaupallisesti menestynyt taiteilija, joka sortui skandaaliin vasta vähän ennen kuolemaansa. Hänen tunnetuin teoksensa, joka todennäköisesti tästä syystä kuvaa Unkarin pyhää Elisabetia, sai aikalaiskriitikot tulkitsemaan sen katolilaisvastaiseksi ja provokaatioksi. Keskustelu kiistanalaisesta muotokuvasta laantui vasta Calderonin kuoleman jälkeen vuonna 1898.
Sivu 1 / 1