Rachel Ruyschia voidaan pitää Alankomaiden kultakauden tunnetuimpana taidemaalarina. Jo eläessään hän saavutti kansainvälistä mainetta ja pystyi myymään monia maalauksiaan yli 1000 guldenin hintaan. Näin hän saavutti korkeampia hintoja kuin maailmankuulu taidemaalari Rembrandt, joka harvoin myi maalauksen yli 500 guldenilla elinaikanaan.
Ruyschin isä oli anatomian ja kasvitieteen professori. Hänellä oli siis rikas tieteellinen kokoelma, johon kuului monia eläin- ja kasvivalmisteita. Rachel Ruysch käytti tätä kokoelmaa piirustusharjoituksiinsa nuorena. Kasveja ja hyönteisiä piirtäessään hän oppi kuvaamaan luonnon esineitä erittäin tarkasti. Hän pääsi 15-vuotiaana asetelmamaalari Willem van Aelstin oppipojaksi. Hän ei ainoastaan opettanut hänelle maalaustekniikoita, vaan näytti myös, miten kukkakimppu asetellaan maljakkoon niin, että se näyttää erityisen luonnolliselta. Tämä tekniikka auttoi häntä myöhemmin luomaan erityisen realistisia ja kolmiulotteisia kuvia kukista. Ruysch valmisti ja myi omia teoksiaan jo 18-vuotiaana.
Myöhemmin hän avioitui muotokuvamaalari Juriaen Poolin kanssa, jonka kanssa hän sai kymmenen lasta. Tämä ei kuitenkaan estänyt häntä jatkamasta työtään maalarina ja hankkimasta merkittävää osaa perheen tuloista. Ainakin kuuden vuosikymmenen aikana hän teki satoja maalauksia, pääasiassa kukkia. Hän kiinnitti paljon huomiota yksityiskohtiin. Hän loi jokaisen terälehden erikseen huolellisilla siveltimenvedoilla. Asettelemalla kukat epäsymmetrisesti hän antoi maalauksilleen erityisen luonnollisen ilmeen. Hän loi maalaustensa taustan yleensä tummilla väreillä. Tämä oli yleinen käytäntö 1600-luvun jälkipuoliskolla. Varhaisella luomiskaudellaan hän maalasi myös monia metsäkuvia, joissa oli hiiriä, liskoja, perhosia ja sieniä. Vasta myöhemmin kukista tuli hänen teostensa päämotiivi. Vuonna 1708 hänet kutsuttiin Düsseldorfiin Johann Wilhelm von der Pfalzin (nimeltään Jan Wellem) hovimaalariksi. Hän ei kuitenkaan viipynyt Düsseldorfissa pitkään, vaan otti sinne maalaukset, jotka hän oli tehnyt valitsijamiehelle kotonaan Alankomaissa. Ruysch työskenteli Johann Wilhelmin ja tämän vaimon palveluksessa kahdeksan vuotta myöhemmin tapahtuneeseen kuolemaan asti, ja tuona aikana hän loi joitakin heidän parhaista teoksistaan. Vielä nykyäänkin taidehistorioitsijat pitävät Ruyschia yhtenä kaikkien aikojen lahjakkaimmista asetelmataiteilijoista. Kun hän kuoli vuonna 1750 kypsässä 86 vuoden iässä, yksitoista eri runoilijaa kirjoitti runoja hänen kunniakseen.
Rachel Ruyschia voidaan pitää Alankomaiden kultakauden tunnetuimpana taidemaalarina. Jo eläessään hän saavutti kansainvälistä mainetta ja pystyi myymään monia maalauksiaan yli 1000 guldenin hintaan. Näin hän saavutti korkeampia hintoja kuin maailmankuulu taidemaalari Rembrandt, joka harvoin myi maalauksen yli 500 guldenilla elinaikanaan.
Ruyschin isä oli anatomian ja kasvitieteen professori. Hänellä oli siis rikas tieteellinen kokoelma, johon kuului monia eläin- ja kasvivalmisteita. Rachel Ruysch käytti tätä kokoelmaa piirustusharjoituksiinsa nuorena. Kasveja ja hyönteisiä piirtäessään hän oppi kuvaamaan luonnon esineitä erittäin tarkasti. Hän pääsi 15-vuotiaana asetelmamaalari Willem van Aelstin oppipojaksi. Hän ei ainoastaan opettanut hänelle maalaustekniikoita, vaan näytti myös, miten kukkakimppu asetellaan maljakkoon niin, että se näyttää erityisen luonnolliselta. Tämä tekniikka auttoi häntä myöhemmin luomaan erityisen realistisia ja kolmiulotteisia kuvia kukista. Ruysch valmisti ja myi omia teoksiaan jo 18-vuotiaana.
Myöhemmin hän avioitui muotokuvamaalari Juriaen Poolin kanssa, jonka kanssa hän sai kymmenen lasta. Tämä ei kuitenkaan estänyt häntä jatkamasta työtään maalarina ja hankkimasta merkittävää osaa perheen tuloista. Ainakin kuuden vuosikymmenen aikana hän teki satoja maalauksia, pääasiassa kukkia. Hän kiinnitti paljon huomiota yksityiskohtiin. Hän loi jokaisen terälehden erikseen huolellisilla siveltimenvedoilla. Asettelemalla kukat epäsymmetrisesti hän antoi maalauksilleen erityisen luonnollisen ilmeen. Hän loi maalaustensa taustan yleensä tummilla väreillä. Tämä oli yleinen käytäntö 1600-luvun jälkipuoliskolla. Varhaisella luomiskaudellaan hän maalasi myös monia metsäkuvia, joissa oli hiiriä, liskoja, perhosia ja sieniä. Vasta myöhemmin kukista tuli hänen teostensa päämotiivi. Vuonna 1708 hänet kutsuttiin Düsseldorfiin Johann Wilhelm von der Pfalzin (nimeltään Jan Wellem) hovimaalariksi. Hän ei kuitenkaan viipynyt Düsseldorfissa pitkään, vaan otti sinne maalaukset, jotka hän oli tehnyt valitsijamiehelle kotonaan Alankomaissa. Ruysch työskenteli Johann Wilhelmin ja tämän vaimon palveluksessa kahdeksan vuotta myöhemmin tapahtuneeseen kuolemaan asti, ja tuona aikana hän loi joitakin heidän parhaista teoksistaan. Vielä nykyäänkin taidehistorioitsijat pitävät Ruyschia yhtenä kaikkien aikojen lahjakkaimmista asetelmataiteilijoista. Kun hän kuoli vuonna 1750 kypsässä 86 vuoden iässä, yksitoista eri runoilijaa kirjoitti runoja hänen kunniakseen.
Sivu 1 / 1