Sivu 1 / 4
Italialainen taiteilija Salvator Rosa oli yksi erikoisimmista taiteilijapersoonallisuuksista, joita Italialla oli tarjota 1600-luvulla. Monilahjakas taiteilija teki itselleen nimeä paitsi maalarina ja piirtäjänä myös runoilijana ja näyttelijänä. Rosa opiskeli alun perin klassista kirjallisuutta ja musiikkia. Vain vähän myöhemmin hän siirtyi taiteen pariin ja tuli italialaisen taidemaalarin Aniello Falconen oppilaaksi. Opintomatkallaan vuonna 1633 Salvator Rosa tutki luontoa sen kaikissa muodoissa. Tältä ajalta peräisin olevat taideteokset heijastavat hänen keräämiään vaikutelmia. Kerrotaan edelleen, että Abruzzissa hän joutui rosvojen hyökkäyksen kohteeksi ja jopa osallistui heidän ryöstöretkiinsä pakon edessä. Tarinan todenperäisyyttä ei kuitenkaan ole vahvistettu. Palattuaan kotimaahansa Napoliin hänellä oli vaikeuksia, sillä hän ei löytänyt töitä eikä ostajia teoksilleen. Niinpä hän päätti lähteä Roomaan. Aluksi myös hänen aikaansa siellä leimasivat vaikeudet ja suuri köyhyys. Ansaitakseen rahaa elääkseen hän teki lukuisia töitä. Matkan varrella hän jatkoi teostensa työstämistä. Hänen innostuksensa palkittiin. Hän löysi Roomassa innostuneen yleisön taideteoksilleen. Tämän ansiosta hän pystyi investoimaan omaan studioonsa. Siellä hän kutsui säännöllisesti taiteesta kiinnostuneita ihmisiä sosiaalisiin tilaisuuksiin. Tänä vaiheikkaana aikana kardinaali Giancarlo de Medici nimitti hänet Firenzen hovimaalariksi vuonna 1640. Hän hoiti tätä virkaa vuoteen 1649 asti. Samana vuonna hän palasi Roomaan, jossa hän asui kuolemaansa saakka.
Rosan teoksille on ominaista luonnonvaraisen luonnon kuvaaminen, usein vaikuttavissa vuoristomaisemissa. Väritys ja yksityiskohtien, kuten myrskypilvien, kalliomassojen ja mahtavien puiden, esittäminen antavat hänen luontomaalauksilleen tiettyä dramaattisuutta. Hänen maalauksissaan on usein myös ihmisiä, kuten rosvoja, noitia tai sotilaita. Nämä teokset ovat edelleen hänen tunnetuimpia teoksiaan. Taiteilijan muihin kuvamotiiveihin kuuluu makaabereja ja usein synkkiä kohtauksia sekä filosofisia ja historiallisia aiheita käsitteleviä kuvamotiiveja. Monia hänen alkuperäisiä teoksiaan voi nykyään ihailla Englannissa. Osa hänen teoksistaan on esillä myös Louvressa sekä Wienin, Dresdenin, Berliinin ja Münchenin museoissa. Hänen teoksistaan on tehty lukuisia kuparikaiverruksia, joista osa on Salvator Rosan itsensä tekemiä. Valitettavasti tulosteiden laatu ei ole lähelläkään alkuperäisten tulosteiden laatua. Hänen runoutensa kuului satiirin alaan. Tälläkin alalla hän teki itsestään nimen yhtenä aikansa merkittävimmistä satiirikoista Italiassa. Hänen teoksensa, jotka ovat säilyneet tähän päivään asti, ovat arvokas muistomerkki taiteilijasta. Mutta myös kirjaimellisesti Rosan muistomerkki pystytettiin. E.T.A. Hoffmann, romanttinen kirjailija, sai taiteilijalta inspiraation novelliinsa Signor Formica.
Italialainen taiteilija Salvator Rosa oli yksi erikoisimmista taiteilijapersoonallisuuksista, joita Italialla oli tarjota 1600-luvulla. Monilahjakas taiteilija teki itselleen nimeä paitsi maalarina ja piirtäjänä myös runoilijana ja näyttelijänä. Rosa opiskeli alun perin klassista kirjallisuutta ja musiikkia. Vain vähän myöhemmin hän siirtyi taiteen pariin ja tuli italialaisen taidemaalarin Aniello Falconen oppilaaksi. Opintomatkallaan vuonna 1633 Salvator Rosa tutki luontoa sen kaikissa muodoissa. Tältä ajalta peräisin olevat taideteokset heijastavat hänen keräämiään vaikutelmia. Kerrotaan edelleen, että Abruzzissa hän joutui rosvojen hyökkäyksen kohteeksi ja jopa osallistui heidän ryöstöretkiinsä pakon edessä. Tarinan todenperäisyyttä ei kuitenkaan ole vahvistettu. Palattuaan kotimaahansa Napoliin hänellä oli vaikeuksia, sillä hän ei löytänyt töitä eikä ostajia teoksilleen. Niinpä hän päätti lähteä Roomaan. Aluksi myös hänen aikaansa siellä leimasivat vaikeudet ja suuri köyhyys. Ansaitakseen rahaa elääkseen hän teki lukuisia töitä. Matkan varrella hän jatkoi teostensa työstämistä. Hänen innostuksensa palkittiin. Hän löysi Roomassa innostuneen yleisön taideteoksilleen. Tämän ansiosta hän pystyi investoimaan omaan studioonsa. Siellä hän kutsui säännöllisesti taiteesta kiinnostuneita ihmisiä sosiaalisiin tilaisuuksiin. Tänä vaiheikkaana aikana kardinaali Giancarlo de Medici nimitti hänet Firenzen hovimaalariksi vuonna 1640. Hän hoiti tätä virkaa vuoteen 1649 asti. Samana vuonna hän palasi Roomaan, jossa hän asui kuolemaansa saakka.
Rosan teoksille on ominaista luonnonvaraisen luonnon kuvaaminen, usein vaikuttavissa vuoristomaisemissa. Väritys ja yksityiskohtien, kuten myrskypilvien, kalliomassojen ja mahtavien puiden, esittäminen antavat hänen luontomaalauksilleen tiettyä dramaattisuutta. Hänen maalauksissaan on usein myös ihmisiä, kuten rosvoja, noitia tai sotilaita. Nämä teokset ovat edelleen hänen tunnetuimpia teoksiaan. Taiteilijan muihin kuvamotiiveihin kuuluu makaabereja ja usein synkkiä kohtauksia sekä filosofisia ja historiallisia aiheita käsitteleviä kuvamotiiveja. Monia hänen alkuperäisiä teoksiaan voi nykyään ihailla Englannissa. Osa hänen teoksistaan on esillä myös Louvressa sekä Wienin, Dresdenin, Berliinin ja Münchenin museoissa. Hänen teoksistaan on tehty lukuisia kuparikaiverruksia, joista osa on Salvator Rosan itsensä tekemiä. Valitettavasti tulosteiden laatu ei ole lähelläkään alkuperäisten tulosteiden laatua. Hänen runoutensa kuului satiirin alaan. Tälläkin alalla hän teki itsestään nimen yhtenä aikansa merkittävimmistä satiirikoista Italiassa. Hänen teoksensa, jotka ovat säilyneet tähän päivään asti, ovat arvokas muistomerkki taiteilijasta. Mutta myös kirjaimellisesti Rosan muistomerkki pystytettiin. E.T.A. Hoffmann, romanttinen kirjailija, sai taiteilijalta inspiraation novelliinsa Signor Formica.