Naisille taiteilijan ura oli pitkään kivinen tie. Tästä syystä, vaikka kuvataiteessa on paljon naisten ja tyttöjen kuvauksia, on vain muutamia kuvia siroista naishahmoista ja -kasvoista, jotka nainen on maalannut vanhan mestarin tyylillä. Sophie Gengembrellä, josta myöhemmin tuli tällaisten kuvausten mestari, oli helpompaa, koska hän oli pariisilaisen arkkitehdin tytär. Pariisilaisen arkkitehdin tytär, joka piti tiiviisti yhteyttä taiteilijapiireihin. Niinpä Sophie aloitti maalaamisen yksin nuorena tyttönä, kunnes hän parikymppisenä pääsi oppisopimuskoulutukseen Pariisissa sijaitsevan historian- ja muotokuvamaalari ARTISTREPLEPLACE0:n luokse.
Englantilaisen äitinsä kautta hänellä oli lisäksi syntymästään lähtien luonnollinen suhde anglosaksiseen maailmaan, joten muutto Yhdysvaltoihin ei liene ollut hänelle liian vaikea. Siellä hän pysyi uskollisena maalaamiselle, mitä mahdollisesti helpotti se, että hän tapasi brittiläisen genremaalarin Walter Anderson ja meni pian naimisiin tämän kanssa. Sophie Andersonina hän juhli myöhemmin ensimmäisiä menestyksiään taidemaalarina useissa näyttelyissä. Hänen kehittymistään taidemaalarina edisti myös se, että hänen avioliitostaan tuli taiteilijayhteisö. Yhdessä miehensä kanssa hän loi sarjan muotokuvia. Heidän tuottavuuttaan ei haitannut se, että maalaripari vaihtoi useaan otteeseen asuinpaikkaa Amerikassa ja myös pendelöi Uuden maailman ja Lontoon välillä. Lopulta vuonna 1871 maalaajapariskunta muutti terveydellisistä syistä Caprille, Napolinlahden upean kauniille saarelle, josta tuli tuohon aikaan magneetti taiteilijoille kaikkialta maailmasta. He asettuivat asumaan Villa Castelloon, jossa he kävivät vilkasta kanssakäymistä muiden taidemaalareiden ja muiden luovien ihmisten kanssa muun muassa puutarhassaan. Voidaan olettaa, että tällä tavoin he tulivat kosketuksiin amerikkalaisen taidemaalarin Charlesin kanssa, joka oli syntynyt Buffalossa ja kuoli Amerikkalainen taidemaalari Charles Caryl Coleman, jonka kuuluisiin maalauksiin kuuluvat Villa Castellon maalaukset. Sophie Andersonin Caprilla tekemistä maalauksista erityisen kiehtovia ovat kuvat "Kalastajien lapset Caprilla" ja "Paimenen pillit Caprilla".
Sophie Andersonin tyyli ja aihevalinnat yhdistävät hänet esiraafaliittitaiteilijoiden ryhmään. Hänen maalaustyylilleen on ominaista yksityiskohtaiset luontokuvat. Samoin Andersonin aihevalinnat paljastavat sukulaisuutta tämän veljeskunnan maalareihin, kun hän heidän tavoin ilmaisee tarkasti piirretyissä, valoisissa ja ystävällisissä ihmiskuvauksissaan kuvaajiensa sielunelämää. Hänen nais- ja tyttöhahmojensa kauneus yhdistetään nyt viktoriaaniseen ihanteeseen. Preraafaliittien tavoin hän kuitenkin omistautui myös uskonnollisille ja myyttisille aiheille, kuten kuvissa "Enkelien neuvosto" tai "Foundling Girls at Prayer in the Chapel". Englantiin palattuaan Sophie Anderson kuoli Falmouthissa/Cornwallissa 80-vuotiaana.
Naisille taiteilijan ura oli pitkään kivinen tie. Tästä syystä, vaikka kuvataiteessa on paljon naisten ja tyttöjen kuvauksia, on vain muutamia kuvia siroista naishahmoista ja -kasvoista, jotka nainen on maalannut vanhan mestarin tyylillä. Sophie Gengembrellä, josta myöhemmin tuli tällaisten kuvausten mestari, oli helpompaa, koska hän oli pariisilaisen arkkitehdin tytär. Pariisilaisen arkkitehdin tytär, joka piti tiiviisti yhteyttä taiteilijapiireihin. Niinpä Sophie aloitti maalaamisen yksin nuorena tyttönä, kunnes hän parikymppisenä pääsi oppisopimuskoulutukseen Pariisissa sijaitsevan historian- ja muotokuvamaalari ARTISTREPLEPLACE0:n luokse.
Englantilaisen äitinsä kautta hänellä oli lisäksi syntymästään lähtien luonnollinen suhde anglosaksiseen maailmaan, joten muutto Yhdysvaltoihin ei liene ollut hänelle liian vaikea. Siellä hän pysyi uskollisena maalaamiselle, mitä mahdollisesti helpotti se, että hän tapasi brittiläisen genremaalarin Walter Anderson ja meni pian naimisiin tämän kanssa. Sophie Andersonina hän juhli myöhemmin ensimmäisiä menestyksiään taidemaalarina useissa näyttelyissä. Hänen kehittymistään taidemaalarina edisti myös se, että hänen avioliitostaan tuli taiteilijayhteisö. Yhdessä miehensä kanssa hän loi sarjan muotokuvia. Heidän tuottavuuttaan ei haitannut se, että maalaripari vaihtoi useaan otteeseen asuinpaikkaa Amerikassa ja myös pendelöi Uuden maailman ja Lontoon välillä. Lopulta vuonna 1871 maalaajapariskunta muutti terveydellisistä syistä Caprille, Napolinlahden upean kauniille saarelle, josta tuli tuohon aikaan magneetti taiteilijoille kaikkialta maailmasta. He asettuivat asumaan Villa Castelloon, jossa he kävivät vilkasta kanssakäymistä muiden taidemaalareiden ja muiden luovien ihmisten kanssa muun muassa puutarhassaan. Voidaan olettaa, että tällä tavoin he tulivat kosketuksiin amerikkalaisen taidemaalarin Charlesin kanssa, joka oli syntynyt Buffalossa ja kuoli Amerikkalainen taidemaalari Charles Caryl Coleman, jonka kuuluisiin maalauksiin kuuluvat Villa Castellon maalaukset. Sophie Andersonin Caprilla tekemistä maalauksista erityisen kiehtovia ovat kuvat "Kalastajien lapset Caprilla" ja "Paimenen pillit Caprilla".
Sophie Andersonin tyyli ja aihevalinnat yhdistävät hänet esiraafaliittitaiteilijoiden ryhmään. Hänen maalaustyylilleen on ominaista yksityiskohtaiset luontokuvat. Samoin Andersonin aihevalinnat paljastavat sukulaisuutta tämän veljeskunnan maalareihin, kun hän heidän tavoin ilmaisee tarkasti piirretyissä, valoisissa ja ystävällisissä ihmiskuvauksissaan kuvaajiensa sielunelämää. Hänen nais- ja tyttöhahmojensa kauneus yhdistetään nyt viktoriaaniseen ihanteeseen. Preraafaliittien tavoin hän kuitenkin omistautui myös uskonnollisille ja myyttisille aiheille, kuten kuvissa "Enkelien neuvosto" tai "Foundling Girls at Prayer in the Chapel". Englantiin palattuaan Sophie Anderson kuoli Falmouthissa/Cornwallissa 80-vuotiaana.
Sivu 1 / 1