Brittiläinen taidemaalari Thomas Sidney Cooper sai taiteilijaksi epätavallisen lempinimen: Cow-Cooper (Cow-Cooper). Yhtäältä tämä oli heijastus maalarin suosikkikohteeseen, toisaalta lempinimi on osoitus maalarin tunnettuudesta ja hänen genremaalauksensa suosiosta. Cooper oli ylivoimaisesti menestynein brittiläinen eläinkuvaaja, joka kuvasi mielellään karjaa ja lampaita.
Cooper on yksi niistä 1800-luvun brittiläisistä taiteilijoista, joiden ura ei ollut kehdossa. Hän joutui tekemään kovasti töitä menestyksensä eteen ja piti kiinni kutsumuksestaan vastoinkäymisistä huolimatta. 12-vuotiaana Cooper aloitti ammatillisen elämänsä vaunumaalarina. Tämä ei tarkoittanut taiteellisten esitysten tekemistä ajoneuvoista nuorelle. Hän maalasi vaunuja säänkestävällä maalilla. Maalarin sivellin pysyi Cooperin kädessä myös myöhemmässä elämässään, mutta hän ansaitsi oppivuosiensa jälkeen elantonsa muun muassa myös näyttämömaalarina. Cooper koulutti itseään kopioimalla British Museumin näyttelyesineitä malleiksi lyijykynällä ja siveltimellä. Nämä luonnokset vahvistivat hänen haluaan tehdä maalaamisesta ammattinsa. Hän aloitti taideopinnot Royal Academy of Artsissa. Valmistuttuaan Cooper sai elantonsa myymällä töitään ja antamalla piirustustunteja. Hän ylläpiti molempia yhä menestyksekkäämmin kuolemaansa saakka. Kuninkaallisessa taideakatemiassa järjestettyjen ensimmäisten näyttelyiden jälkeen Cooper vakiinnutti asemansa arvostettuna ja suosittuna taiteilijana. Hän perusti kotikaupunkiinsa oman piirustusakatemian, Canterbury Sidney Cooper School of Artsin.
Cooperin maalaustyyli kehittyi osittain hänen British Museumissa olevien teosten tutkimustensa ja kopioidensa pohjalta, ja osittain ne olivat tulosta 1600-luvun hollantilaisen koulukunnan intensiivisestä opiskelusta. Vuosina 1827-1830 Cooper vietti kolme vuotta Brysselissä, jossa hän opiskeli hollantilaisten mestareiden tekniikoita Eugène Joseph Verboeckhoven:ssa. Rembrandt van Rijn ja Peter Paul Rubens kiehtoi englantilaista autodidaktia. Klassisten tekniikoiden uudelleen käyttöönotto oli näin ollen myös tärkeä osa Cooperin menestystä viktoriaanisessa Englannissa.
Brittiläinen taidemaalari Thomas Sidney Cooper sai taiteilijaksi epätavallisen lempinimen: Cow-Cooper (Cow-Cooper). Yhtäältä tämä oli heijastus maalarin suosikkikohteeseen, toisaalta lempinimi on osoitus maalarin tunnettuudesta ja hänen genremaalauksensa suosiosta. Cooper oli ylivoimaisesti menestynein brittiläinen eläinkuvaaja, joka kuvasi mielellään karjaa ja lampaita.
Cooper on yksi niistä 1800-luvun brittiläisistä taiteilijoista, joiden ura ei ollut kehdossa. Hän joutui tekemään kovasti töitä menestyksensä eteen ja piti kiinni kutsumuksestaan vastoinkäymisistä huolimatta. 12-vuotiaana Cooper aloitti ammatillisen elämänsä vaunumaalarina. Tämä ei tarkoittanut taiteellisten esitysten tekemistä ajoneuvoista nuorelle. Hän maalasi vaunuja säänkestävällä maalilla. Maalarin sivellin pysyi Cooperin kädessä myös myöhemmässä elämässään, mutta hän ansaitsi oppivuosiensa jälkeen elantonsa muun muassa myös näyttämömaalarina. Cooper koulutti itseään kopioimalla British Museumin näyttelyesineitä malleiksi lyijykynällä ja siveltimellä. Nämä luonnokset vahvistivat hänen haluaan tehdä maalaamisesta ammattinsa. Hän aloitti taideopinnot Royal Academy of Artsissa. Valmistuttuaan Cooper sai elantonsa myymällä töitään ja antamalla piirustustunteja. Hän ylläpiti molempia yhä menestyksekkäämmin kuolemaansa saakka. Kuninkaallisessa taideakatemiassa järjestettyjen ensimmäisten näyttelyiden jälkeen Cooper vakiinnutti asemansa arvostettuna ja suosittuna taiteilijana. Hän perusti kotikaupunkiinsa oman piirustusakatemian, Canterbury Sidney Cooper School of Artsin.
Cooperin maalaustyyli kehittyi osittain hänen British Museumissa olevien teosten tutkimustensa ja kopioidensa pohjalta, ja osittain ne olivat tulosta 1600-luvun hollantilaisen koulukunnan intensiivisestä opiskelusta. Vuosina 1827-1830 Cooper vietti kolme vuotta Brysselissä, jossa hän opiskeli hollantilaisten mestareiden tekniikoita Eugène Joseph Verboeckhoven:ssa. Rembrandt van Rijn ja Peter Paul Rubens kiehtoi englantilaista autodidaktia. Klassisten tekniikoiden uudelleen käyttöönotto oli näin ollen myös tärkeä osa Cooperin menestystä viktoriaanisessa Englannissa.
Sivu 1 / 1