Tilly Kettle oli jo viidennen polven vaunumaalarin poika, joka maalasi pääasiassa olut- ja olutpanimon vaunuja. Nuori herra Kettle peri lahjakkuutensa, mutta hän halusi enemmän, joten hän opiskeli maalausta William Shipleyn kanssa tämän vuonna 1754 perustamassa Royal Society of Artsissa. Hän halusi tulla ammattimaiseksi muotokuvamaalariksi ja osoitti olevansa erittäin lahjakas 25-vuotiaana. Hänen ensimmäinen tunnettu teoksensa on vuonna 1760 maalattu omakuva. Hän maalasi myös monia tunnettujen lontoolaisten perheiden jäseniä, kuten toisen lordi Dartmouthin vaimon ja lapset. Samaan aikaan hän työskenteli myös kuningas Kaarle II:n hovimaalarin Robert Straeterin tekemän suuren kattomaalauksen restauroinnin parissa Oxfordin kuuluisassa Sheldonian-teatterissa.
Vuonna 1768 Tilly Kettle joutui Intian siirtokuntiin. Hän lähti alukselle ja matkusti ensin Madrasiin (nykyinen Chennai. Myöhemmin hän lähti Kalkuttaan. Hän menestyi Intiassa hyvin myös muotokuvamaalarina, ja hänen muutkin maalauksensa olivat hyvin suosittuja, ja hän oli ensimmäinen brittimaalari, joka työskenteli Intian kruununsiirtokunnassa. Tilly Kettle maalasi monia Intiassa palvelleita brittiläisen yläluokan ja armeijan jäseniä, mutta myös intialaisia arvohenkilöitä ja heidän perheitään sekä tavallista intialaista kansaa. Erittäin kuuluisiksi tulivat esimerkiksi maalaukset "Intiaanitanssijatyttö vesipiipun kanssa" vuodelta 1772 ja muotokuva "Intiaanitanssija ja vesipiippu" vuodelta 1772. "Shuja-ud-Dawlah, Oudhin nawab" vuodelta 1775.
Vuodet Intiassa olivat Kettlen parasta ja menestyksekkäintä aikaa, ja hän rakasti siellä asumista. Hänellä oli jopa intialainen rakastajatar, jonka kanssa hän sai kaksi tytärtä, Annin ja Elizabethin. Kahdeksan vuoden oleskelun jälkeen hän kuitenkin palasi Lontooseen ja avioitui samana vuonna Polly Plainen kanssa, joka oli tunnetun lontoolaisen arkkitehdin tytär. Hänellä oli myös kaksi lasta, tytär Mary ja poika James. Tuolloin huhuttiin, että kyseessä ei ollut rakkaussuhde, vaan järjestetty avioliitto, jonka Kettle solmi, koska hänellä oli taloudellisia ongelmia. Ne eivät kuitenkaan ratkaisseet pitkällä aikavälillä, koska hän ei saanut Englannissa yhtä paljon muotokuvatilauksia kuin Intiassa. Toisinaan taiteilija joutui jopa piileskelemään velkojiltaan Irlannissa. Vuonna 1786 Tilly Kettle päätti matkustaa uudelleen Intiaan, ja koska hänellä ei ollut tarpeeksi rahaa laivamatkoihin, hän kulki Turkin kautta maitse. Tällä matkalla hän kuitenkin kuoli selittämättömissä olosuhteissa lähellä Basrahia.
Tilly Kettle oli jo viidennen polven vaunumaalarin poika, joka maalasi pääasiassa olut- ja olutpanimon vaunuja. Nuori herra Kettle peri lahjakkuutensa, mutta hän halusi enemmän, joten hän opiskeli maalausta William Shipleyn kanssa tämän vuonna 1754 perustamassa Royal Society of Artsissa. Hän halusi tulla ammattimaiseksi muotokuvamaalariksi ja osoitti olevansa erittäin lahjakas 25-vuotiaana. Hänen ensimmäinen tunnettu teoksensa on vuonna 1760 maalattu omakuva. Hän maalasi myös monia tunnettujen lontoolaisten perheiden jäseniä, kuten toisen lordi Dartmouthin vaimon ja lapset. Samaan aikaan hän työskenteli myös kuningas Kaarle II:n hovimaalarin Robert Straeterin tekemän suuren kattomaalauksen restauroinnin parissa Oxfordin kuuluisassa Sheldonian-teatterissa.
Vuonna 1768 Tilly Kettle joutui Intian siirtokuntiin. Hän lähti alukselle ja matkusti ensin Madrasiin (nykyinen Chennai. Myöhemmin hän lähti Kalkuttaan. Hän menestyi Intiassa hyvin myös muotokuvamaalarina, ja hänen muutkin maalauksensa olivat hyvin suosittuja, ja hän oli ensimmäinen brittimaalari, joka työskenteli Intian kruununsiirtokunnassa. Tilly Kettle maalasi monia Intiassa palvelleita brittiläisen yläluokan ja armeijan jäseniä, mutta myös intialaisia arvohenkilöitä ja heidän perheitään sekä tavallista intialaista kansaa. Erittäin kuuluisiksi tulivat esimerkiksi maalaukset "Intiaanitanssijatyttö vesipiipun kanssa" vuodelta 1772 ja muotokuva "Intiaanitanssija ja vesipiippu" vuodelta 1772. "Shuja-ud-Dawlah, Oudhin nawab" vuodelta 1775.
Vuodet Intiassa olivat Kettlen parasta ja menestyksekkäintä aikaa, ja hän rakasti siellä asumista. Hänellä oli jopa intialainen rakastajatar, jonka kanssa hän sai kaksi tytärtä, Annin ja Elizabethin. Kahdeksan vuoden oleskelun jälkeen hän kuitenkin palasi Lontooseen ja avioitui samana vuonna Polly Plainen kanssa, joka oli tunnetun lontoolaisen arkkitehdin tytär. Hänellä oli myös kaksi lasta, tytär Mary ja poika James. Tuolloin huhuttiin, että kyseessä ei ollut rakkaussuhde, vaan järjestetty avioliitto, jonka Kettle solmi, koska hänellä oli taloudellisia ongelmia. Ne eivät kuitenkaan ratkaisseet pitkällä aikavälillä, koska hän ei saanut Englannissa yhtä paljon muotokuvatilauksia kuin Intiassa. Toisinaan taiteilija joutui jopa piileskelemään velkojiltaan Irlannissa. Vuonna 1786 Tilly Kettle päätti matkustaa uudelleen Intiaan, ja koska hänellä ei ollut tarpeeksi rahaa laivamatkoihin, hän kulki Turkin kautta maitse. Tällä matkalla hän kuitenkin kuoli selittämättömissä olosuhteissa lähellä Basrahia.
Sivu 1 / 1