Kirjojen ja tarinoiden kuvitus on kirjailijan mielikuvituksen kuvallinen esitys. Ne vievät lukijan fantasiamaailmaan tai korostavat ilmaisuvoimallaan maailman tapahtumia. Jo 1700-luvulla porvarillisessa yhteiskunnassa heräsi halu lisätä kuvitusta kirjojen ja lehtien maailmaan. Tämä halu merkitsi kirjallisuuden kuvituksen kulttuurihistoriallisen kehityksen alkua. Taidemuoto, josta tuli arkipäiväistä. Taidemuoto, jota pidettiin enemmän käsityönä kuin taiteena, kunnes 1800-luvun puolivälissä syntyi Arts and Craft -liike. Arts and Craft -liike etsi asioiden luonnollista kauneutta ja käsityön estetiikkaa teollistumisen aikakaudella. Taidemaalarit William Morris ja John Ruskin alkoivat luoda yhteyttä taiteen, yhteiskunnan ja tuotannon välille. Kirja siirtyi keskipisteeseen, ja alkoi taidokkaasti kuvitettujen kustannuspainosten aikakausi.
William Hatherellin syntyessä Englannin kuningaskuntaa johti Victoria. Regentti, joka oli edistyksen puolestapuhuja ja teki Englannista teollistumisen keskuksen. Taiteen alalla oli heräämässä vastakohta. Kehittyi kaipuu maagisiin olentoihin ja fantastisiin maailmoihin, jotka saattoivat toteutua kuningas Arthurin legendaarisissa tarinoissa ja Shakespearen romaanisankareissa. Taiteilija Hatherell hukkasi itsensä tähän taikuuteen. Usein hänen mallinsa joutuivat poseeraamaan tuntikausia hänen pihallaan, kunnes hän sai vangittua työnsä sanoman. Riippumatta siitä, odottiko Julia parvekkeella vai oliko ajankohtaisia tapahtumia selvitettävä kuvituksella. Hatherell ei antanut itsensä ajautua ja seurasi johdonmukaisesti taidepyrkimyksiään. Vastoin aikalaistensa ja mesenaattiensa mielipiteitä taiteilija ei asettanut tuottavuutta ja voittoa estetiikan edelle.
Ajan henki ja tekniikan tila veivät Hatherellin teoksista suuren osan niiden alkuperäisestä laadusta. Paperi, muste ja viime kädessä tulostuslaatu tekivät hienosta taiteesta huonomman kuluttajatuotteen. Lukijakunnalle Williamin teosten hahmojen hienovaraiset varjostukset ja ilmeikkäät eleet jäivät piiloon. Ilkeät kielet olivat sitä mieltä, että porvarillinen yhteiskunta ei kuitenkaan tunnustaisi laatua. Karkeat kuvitukset, jotka olivat kaukana Hatherellin taiteellisesta herkkyydestä, olivat aivan riittäviä kuluttavalle keskiluokalle. Hatherell hyväksyi työnsä ja painetun tuloksen välisen ristiriidan. Taiteilija jatkoi työtään lannistumatta tietäen, etteivät katsojat koskaan näkisi hänen teoksissaan olevaa todellista taidetta. Nykytekniikka antaa Williamin kuvituksille uutta hohtoa ja antaa hänelle mahdollisuuden saada taiteellinen kunnia, joka häneltä ennen evättiin. Ehkä Hatherell ajatteli kerran, pitkän iltapäivän aikana pihallaan, että kukaan ei koskaan huomaisi eroa. Vain muutamaa sukupolvea myöhemmin on kuitenkin tullut aika, ja alkuperäisten maalausten kauneus on jäljitelty aidosti.
Kirjojen ja tarinoiden kuvitus on kirjailijan mielikuvituksen kuvallinen esitys. Ne vievät lukijan fantasiamaailmaan tai korostavat ilmaisuvoimallaan maailman tapahtumia. Jo 1700-luvulla porvarillisessa yhteiskunnassa heräsi halu lisätä kuvitusta kirjojen ja lehtien maailmaan. Tämä halu merkitsi kirjallisuuden kuvituksen kulttuurihistoriallisen kehityksen alkua. Taidemuoto, josta tuli arkipäiväistä. Taidemuoto, jota pidettiin enemmän käsityönä kuin taiteena, kunnes 1800-luvun puolivälissä syntyi Arts and Craft -liike. Arts and Craft -liike etsi asioiden luonnollista kauneutta ja käsityön estetiikkaa teollistumisen aikakaudella. Taidemaalarit William Morris ja John Ruskin alkoivat luoda yhteyttä taiteen, yhteiskunnan ja tuotannon välille. Kirja siirtyi keskipisteeseen, ja alkoi taidokkaasti kuvitettujen kustannuspainosten aikakausi.
William Hatherellin syntyessä Englannin kuningaskuntaa johti Victoria. Regentti, joka oli edistyksen puolestapuhuja ja teki Englannista teollistumisen keskuksen. Taiteen alalla oli heräämässä vastakohta. Kehittyi kaipuu maagisiin olentoihin ja fantastisiin maailmoihin, jotka saattoivat toteutua kuningas Arthurin legendaarisissa tarinoissa ja Shakespearen romaanisankareissa. Taiteilija Hatherell hukkasi itsensä tähän taikuuteen. Usein hänen mallinsa joutuivat poseeraamaan tuntikausia hänen pihallaan, kunnes hän sai vangittua työnsä sanoman. Riippumatta siitä, odottiko Julia parvekkeella vai oliko ajankohtaisia tapahtumia selvitettävä kuvituksella. Hatherell ei antanut itsensä ajautua ja seurasi johdonmukaisesti taidepyrkimyksiään. Vastoin aikalaistensa ja mesenaattiensa mielipiteitä taiteilija ei asettanut tuottavuutta ja voittoa estetiikan edelle.
Ajan henki ja tekniikan tila veivät Hatherellin teoksista suuren osan niiden alkuperäisestä laadusta. Paperi, muste ja viime kädessä tulostuslaatu tekivät hienosta taiteesta huonomman kuluttajatuotteen. Lukijakunnalle Williamin teosten hahmojen hienovaraiset varjostukset ja ilmeikkäät eleet jäivät piiloon. Ilkeät kielet olivat sitä mieltä, että porvarillinen yhteiskunta ei kuitenkaan tunnustaisi laatua. Karkeat kuvitukset, jotka olivat kaukana Hatherellin taiteellisesta herkkyydestä, olivat aivan riittäviä kuluttavalle keskiluokalle. Hatherell hyväksyi työnsä ja painetun tuloksen välisen ristiriidan. Taiteilija jatkoi työtään lannistumatta tietäen, etteivät katsojat koskaan näkisi hänen teoksissaan olevaa todellista taidetta. Nykytekniikka antaa Williamin kuvituksille uutta hohtoa ja antaa hänelle mahdollisuuden saada taiteellinen kunnia, joka häneltä ennen evättiin. Ehkä Hatherell ajatteli kerran, pitkän iltapäivän aikana pihallaan, että kukaan ei koskaan huomaisi eroa. Vain muutamaa sukupolvea myöhemmin on kuitenkin tullut aika, ja alkuperäisten maalausten kauneus on jäljitelty aidosti.
Sivu 1 / 4