Luca Giordano oli napolilainen taidemaalari, jolla oli useita lempinimiä ja yhtä monta lahjakkuutta. Hänen elinaikanaan häntä kutsuttiin esimerkiksi nimellä Luca Fa Presto, joka voitaisiin kääntää Luca mach schnell. Jotkut uskovat, että se oli viittaus hänen nopeuteensa maalaamisessa. Giordanon sanotaan nimittäin käyttäneen alle kaksi päivää suuren alttaritaulun valmistumiseen. Toisen teorian mukaan Giordanon isä, joka oli myös taidemaalari, laittoi poikansa jo nuorena tekemään kopioita muiden taiteilijoiden töistä. Kannustaakseen poikaansa, hänen kerrotaan huutaneen hänelle toistuvasti Luca mach nopeammin. Giordanon toinen lempinimi oli Proteus. Hän sai tämän nimen, koska hän kykeni jäljittelemään lähes minkä tahansa taiteilijan tyyliä täydellisesti. Niinpä hänen aihevalikoimansa oli valtavan monipuolinen. Suurin osa hänen työstään koostui kuitenkin uskonnollisia tai mytologisia aiheita käsittelevistä freskoista ja öljymaalauksista.
Noin vuonna 1650 Giordano oli oppipoikana Jusepe de Ribera:lla, jonka tyyli näkyy hänen varhaisissa teoksissaan. Riberan kuoleman jälkeen Giordano etsi uutta inspiraatiota ja matkusti Roomaan ja Venetsiaan. Hänen myöhemmissä teoksissaan on nähtävissä venetsialaisia vaikutteita, kuten Paolo Veronese, sekä vaikutteita ARTISTREPLEPLACE1 roomalaisesta tyylistä. Seuraavina vuosina Giordano jatkoi matkailuaan kotikaupunkinsa Napolin ja Venetsian välillä ja otti vastaan myös joitakin tilauksia Firenzessä ja muilla Pohjois-Italian alueilla. Noin vuonna 1692 Giordano matkusti Espanjaan kuningas Kaarle II:n kutsusta, joka myöhemmin antoi hänelle Caballeron arvonimen. Tänä aikana hän maalasi erilaisten freskojen lisäksi myös monia maalauksia, jotka ovat edelleen nähtävissä espanjalaisissa museoissa, kuten Museo del Pradossa. Niiden joukossa on maalaus "Rubens maalaa rauhan allegorian". Kuninkaan kuoltua vuonna 1702 Giordano palasi Napoliin ja vietti siellä elämänsä viimeiset vuodet.
Näiden viimeisten Napolissa vietettyjen vuosien aikana Giordanon tyyli muuttui merkittävästi. Hänen maalauksistaan tuli kevyempiä, minkä taidekriitikot näkivät ennakoivan myöhäisbarokkia seurannutta rokokootyyliä. Nämä teokset vaikuttivat Jean Honore Fragonard:n kaltaisiin taiteilijoihin vielä pitkälle 1700-luvulle. Hänen oppilaitaan olivat muun muassa Paolo di Matteis, Nicola Malinconico ja Matteo Pacelli. Koska Giordano matkusti paljon koko uransa ajan ja hänen työnsä oli niin monipuolista, hän vaikutti omien oppilaidensa lisäksi muun muassa Giovan Battista Langetti:n, Fillipo Gherardin, Pedro de Calabrian ja Juan Antonio Boujasin kaltaisiin taiteilijoihin. Giordano oli naimisissa ja hänellä oli ainakin 10 lasta. Hänen suosionsa ja työhalunsa olivat antaneet hänelle riittävät taloudelliset resurssit, jotta hän pystyi tarjoamaan lapsilleen hyvän koulutuksen ja tyttärilleen komeat myötäjäiset.
Luca Giordano oli napolilainen taidemaalari, jolla oli useita lempinimiä ja yhtä monta lahjakkuutta. Hänen elinaikanaan häntä kutsuttiin esimerkiksi nimellä Luca Fa Presto, joka voitaisiin kääntää Luca mach schnell. Jotkut uskovat, että se oli viittaus hänen nopeuteensa maalaamisessa. Giordanon sanotaan nimittäin käyttäneen alle kaksi päivää suuren alttaritaulun valmistumiseen. Toisen teorian mukaan Giordanon isä, joka oli myös taidemaalari, laittoi poikansa jo nuorena tekemään kopioita muiden taiteilijoiden töistä. Kannustaakseen poikaansa, hänen kerrotaan huutaneen hänelle toistuvasti Luca mach nopeammin. Giordanon toinen lempinimi oli Proteus. Hän sai tämän nimen, koska hän kykeni jäljittelemään lähes minkä tahansa taiteilijan tyyliä täydellisesti. Niinpä hänen aihevalikoimansa oli valtavan monipuolinen. Suurin osa hänen työstään koostui kuitenkin uskonnollisia tai mytologisia aiheita käsittelevistä freskoista ja öljymaalauksista.
Noin vuonna 1650 Giordano oli oppipoikana Jusepe de Ribera:lla, jonka tyyli näkyy hänen varhaisissa teoksissaan. Riberan kuoleman jälkeen Giordano etsi uutta inspiraatiota ja matkusti Roomaan ja Venetsiaan. Hänen myöhemmissä teoksissaan on nähtävissä venetsialaisia vaikutteita, kuten Paolo Veronese, sekä vaikutteita ARTISTREPLEPLACE1 roomalaisesta tyylistä. Seuraavina vuosina Giordano jatkoi matkailuaan kotikaupunkinsa Napolin ja Venetsian välillä ja otti vastaan myös joitakin tilauksia Firenzessä ja muilla Pohjois-Italian alueilla. Noin vuonna 1692 Giordano matkusti Espanjaan kuningas Kaarle II:n kutsusta, joka myöhemmin antoi hänelle Caballeron arvonimen. Tänä aikana hän maalasi erilaisten freskojen lisäksi myös monia maalauksia, jotka ovat edelleen nähtävissä espanjalaisissa museoissa, kuten Museo del Pradossa. Niiden joukossa on maalaus "Rubens maalaa rauhan allegorian". Kuninkaan kuoltua vuonna 1702 Giordano palasi Napoliin ja vietti siellä elämänsä viimeiset vuodet.
Näiden viimeisten Napolissa vietettyjen vuosien aikana Giordanon tyyli muuttui merkittävästi. Hänen maalauksistaan tuli kevyempiä, minkä taidekriitikot näkivät ennakoivan myöhäisbarokkia seurannutta rokokootyyliä. Nämä teokset vaikuttivat Jean Honore Fragonard:n kaltaisiin taiteilijoihin vielä pitkälle 1700-luvulle. Hänen oppilaitaan olivat muun muassa Paolo di Matteis, Nicola Malinconico ja Matteo Pacelli. Koska Giordano matkusti paljon koko uransa ajan ja hänen työnsä oli niin monipuolista, hän vaikutti omien oppilaidensa lisäksi muun muassa Giovan Battista Langetti:n, Fillipo Gherardin, Pedro de Calabrian ja Juan Antonio Boujasin kaltaisiin taiteilijoihin. Giordano oli naimisissa ja hänellä oli ainakin 10 lasta. Hänen suosionsa ja työhalunsa olivat antaneet hänelle riittävät taloudelliset resurssit, jotta hän pystyi tarjoamaan lapsilleen hyvän koulutuksen ja tyttärilleen komeat myötäjäiset.
Sivu 1 / 4